Perinteisesti kesannoitaessa maa jätettiin keväällä kylvämättä ja kesän aikana maata muokattiin rikkakasvien torjumiseksi ja tehtiin muitakin kunnostustöitä. Syksyllä kesannoituun maahan kylvettiin syysvilja. Kesannoinnin osuus peltoalasta oli vielä 1800-luvulla lähes puolet. Heinänviljelyn yleistyttyä kesantoala pieneni ja 1970 - 80-luvuilla se oli enää noin kaksi prosenttia peltoalasta.

Kun viljan ylituotanto nousi ongelmaksi 1980-luvulla, kesannointia alettiin käyttää ylituotannon leikkaamiseen ja 1990-luvun alussa jo neljännes Suomen peltoalasta oli poissa tuotannosta kesantona. Euroopan unioniin liittyminen vähensi kesannointia alle 10 prosenttiin Suomen peltoalasta.

Perinteisestä avokesannoinnista on siirrytty viherkesannointiin, jossa kasvit estävät vapautuvien ravinteiden huuhtoutumisen pelloilta vesistöihin. Viherkesannoinnista on hyötyä myös peltoalueiden eläimistölle ja maan rakenteelle. Kesantopelloille voidaan kylvää riistan ja muiden luonnonvaraisten eläinten ruokintaan sopivia kasvilajiseoksia, joita eläimet laiduntavat suoraan pellosta seuraavan syksyn ja talven aikana. Maisemaa kaunistavien kasvien kylväminen on myös sallittua. Lisäksi kesantopelloilla voidaan viljellä ns. non-food-kasveja, joiden sato käytetään esimerkiksi kuidun valmistukseen ja polttoaineena.

MTT:ssä on tutkittu non-food-kasvintuotannon mahdollisuuksia ylijäämäpeltojen taloudellisesti järkevässä käytössä. Tavoitteena on säilyttää perinteinen viljelymaisema ja säästää ympäristöä. Tutkimuksista pisimmällä ovat peltobiomassan tuotanto paperin raaka-aineeksi ja pellavakuidun uudet käyttömuodot. Lupaavimmaksi agrokuitukasviksi on osoittautunut ruokohelpi.

Elonkierron alueella voi tutustua ruokohelven tuotantoon, moniin maisemakasveihin ja viherkesantoon maan rakenteen parantajana. Luonnonhoitoalueella esitellään, kuinka peltoalueiden eläimet hyötyvät kesantopellosta.