Suomen kasvi- ja eläinlajeista noin neljännes esiintyy maatalousympäristössä. Näille lajeille on tyypillistä, että ne viihtyvät avoimessa tai puoliavoimessa elinympäristöissä. Viljelymenetelmien tehostuminen ja lypsykarjatilojen määrän romahtaminen on kuitenkin kaventanut useimpien luonnonvaraisten eläinten ja kasvien elinmahdollisuuksia. Muutos on ollut suurin Etelä-Suomen parhailla viljelysalueilla. Toisaalta taas monet maatalousalueiden lajit ovat yleistyneet ja tuottava maatalous on monien lajien elinehto.

Viljelijä voi parantaa lähiympäristönsä eläimistön ja kasviston elinehtoja. Peltoluonnon suojelu ja hoito turvaa maatalouden harjoittajalle tuottoisan, terveellisen ja viihtyisän ympäristön ja samalla elinkelpoisen maaseudun säilymisen. Luonnon monimuotoisuuden lisääntyessä myös muun väestön arvostus maanviljelijää kohtaan kasvaa.