 |
|
 |
|
|
Maaperä pitää yllä elämää
Maaperä on mineraalien, orgaanisen aineksen, veden, ilman, mikrobien ja muiden maaeliöiden muodostama kokonaisuus, joka ylläpitää maapallon elämää. Maataloudessa satotason kohottaminen kävi mahdolliseksi vasta, kun tutkijoille alkoi 1800-luvun puolivälistä lähtien yksityiskohtaisesti selvitä maaperän merkitys kasvien kasvulle.
 Maaperän toimintoja säätelevät mikrobit. Ne hajottavat orgaanista ainesta, jolloin ravinteita vapautuu, muodostuu uutta humusta, ja maan rakenne paranee. Rakenteessa olennaisia ovat huokoset, joista suurimmat ovat välttämättömiä juuriston hapen saannille. Suuria huokosia tekevät maahan lierot, kasvien juuret ja maan kuivumishalkeilu. Maan pintarakenteeseen ja huokostoon vaikutetaan myös maan muokkauksella.
Kasvi saa maasta tarvitsemansa veden, ja maaperä pystyy varastoimaan sadevettä huokosissaan juuriston saatavilla useita viikkoja, jopa kuukausia. Maan mineraalihiukkasten pinnat ja orgaaninen aines (humus) ovat myös varastoja , joista vapautuu kasvien käyttöön ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja kaliumia. Maaperätutkimuksella on vankat perinteet MTT:ssä. MTT on esimerkiksi kehittänyt viljavuusanalyysin, joka on nyt ehtona ympäristötuen saamiseksi. Nykytutkimuksen keskeisiä aiheita ovat viljelymenetelmien vaikutukset maan rakenteeseen ja biologiaan sekä maaperän ympäristökysymykset. Elonkierrossa kerrotaan maaperän kemiasta, fysiikasta ja biologiasta. Puistosta löytyy kohteet maalajeista, maan happamuudesta, fosforista ja typen kierrosta lannoitepusseista elintarvikkeisiin. |
|
||