Nurmirehu on suomalaisen lypsylehmän peruseines
Ruohosta tehty säilörehu on ykkösenä suomalaisten lehmien ruokalistalla. Korkeatasoinen maidontuotantomme perustuu pohjoisessa kasvaneen nurmen hyvään laatuun. Noin 27 prosentilla Suomen pelloista viljellään nurmea ja sadon arvo on noin kaksi miljardia markkaa vuosittain.
Rehun sulavuutta naudan ruoansulatuskanavassa tutkitaan nykyisin koeputkissa laboratoriossa. Keinopötseissä mitataan kaasuntuotantoa lehmän elimistöä simuloivissa oloissa. Menetelmä ei kuitenkaan jatkossakaan korvaa kaikkia tuotantoeläimillä tehtäviä ravitsemuskokeita.
Maassamme taidetaan nurmirehun säilöntä ja väkirehutäydennyksen optimointi. Suomalaisten lypsylehmien tuotostaso onkin kansainvälisesti erittäin korkea. Tulos on saavutettu ilman monissa maissa käytettyä runsasta
väkirehutankkausta, joka saattaa vaarantaa lehmän terveyden. Väkirehu voi sisältää rehuviljaa, teollisia täysrehuja ja tiivisteitä, valkuaisrehuja sekä elintarviketeollisuuden sivutuotteita.
Huippulypsäjä on suursyömäri
Nurmirehu on märehtijöiden luonnollista ravintoa, jota eläinten ruoansulatus tarvitsee toimiakseen häiriöttä. Huipputuottoinen lehmä on suursyömäri, joka voi päivittäin syödä noin 70 kiloa hyvälaatuista nurmirehua. Sisäruokintakaudella lehmille tarjotaan nurmisäilörehua ja kesällä ne käyskentelevät laitumella syömässä rehunsa ruohonjuuritasolta. Laidunkausi kestää noin neljä kuukautta.
Tuottajalle on ensiarvoisen tärkeää, että korjattu nurmirehu säilyy hyvälaatuisena siilovarastoinnin aikana. Säilöntämenetelmien vaikutusta rehun käymislaatuun tutkitaan laboratoriossa minisiiloissa. Laadukkaassa rehussa maitohappokäyminen on tuottanut sopivan happamuuden ja oikeita käymistuotteita.
Nurmi on Suomessa myös luontevin rehuvaihtoehto, sillä pohjoisen nurmelle suotuisissa olosuhteissa ruoho kasvaa nopeasti. Lisäksi nurmentuotanto auttaa vähentämään peltoviljelystä aiheutuvaa eroosiota ja ravinnevalumia.
Tärkeimmät nurmiheinämme ovat timotei ja nurminata sekä nurmipalkokasveista apila. Nurmen kasvilajikoostumus, korjuukertojen määrä ja etenkin korjuuaika vaikuttavat rehun sulavuuteen. Huonosti sulavaa rehua lehmät eivät voi syödä tarpeeksi, mikä rajoittaa niiden maidontuotantoa.
MTT:ssä nurmen ravintoarvoa parannetaan eläinravitsemustutkijoiden ja kasvinjalostajien yhteistyönä. Tutkimuksissa esimerkiksi parannetaan nurmisadon määrää ja laatua ja nurmikasvien viljelyvarmuutta eri puolilla maata, tehostetaan rehunvalmistustekniikkaa sekä tehdään virallisia lajikekokeita.
|