Pelloilla ja puutarhoissa menestyy viljelykasvien lisäksi kuokkavieraita, rikkakasveja. Ihmisen kannalta katsottuna rikkakasvi kasvaa väärässä paikassa aiheuttaen taloudellista vahinkoa tai muuta haittaa. Suomen pelloilla, metsissä ja vesialueilla esiintyy noin 600 rikkakasvilajia, joista 60 lajia luokitellaan hyvin haitallisiksi ja noin 100 melko haitallisiksi. Rikkakasvien runsaudessa voi tapahtua nopeita muutoksia. Aurankukka, ruiskukka ja päivänkakkara eivät ole enää haitallisia. Sijalle ovat tulleet mm. rikkanenätti, vuohenputki ja hukkakaura. Kuitenkin useimmat haitalliset rikkakasvit ovat pysyneet runsaina jo pitkään, kuten pihatähtimö, jauhosavikka, pelto-ohdake, saunakukka ja juolavehnä.

Rikkakasvit tuottavat yleensä paljon siemeniä. Esimerkiksi yksi lutukkayksilö tuottaa 2000 - 40000 siementä ja saunakukka 10000 - 200000. Rikkakasvien siemenillä on usein pitkä lepotila, jolloin ne eivät idä, mutta säilyttävät kuitenkin itävyytensä maassa vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Suomalaisessa peltomaassa on rikkakasvien siemeniä noin 30000 - 40000 neliömetrillä. Näistä noin 60 % on kuolleita, 30 % lepotilassa ja alle 10 % itäviä. Siten maaperässä riittää itäviä rikkakasvien siemeniä vuosikymmeniksi, vaikka uusia siemeniä ei sinne tulisikaan.

Siementen lisäksi rikkakasveilla on useita muita lisääntymiskeinoja, kuten juurakot, rönsyt, rönsymukulat, tyvivesat ja itusilmut. MTT:ssä tutkitaan rikkakasvien ekologiaa ja torjuntaa sekä tarkastetaan uusien torjunta-aineiden soveltumista Suomen olosuhteisiin.

Elonkierron rikkakasviosassa esitellään rikkakasvien merkitystä, niiden lajistoa yleisimmistä lajeista uhanalaisiin sekä lajiston muutoksia.