Peltoviljelystä aiheutuvien ravinnepäästöjen pienentäminen on yksi MTT:n tärkeimmistä tutkimusaiheista. Tutkimuksiin perustuen ravinnepäästöjä on viime vuosina vähennetty etenkin lannoitusta pienentämällä ja karjanlannan käyttöä tarkentamalla. Pellolta tulevaa kuormitusta voidaan lisäksi pienentää suojavyöhykkeillä, laskeutusaltailla ja kosteikoilla, jotka oikein sijoitettuina pysäyttävät ravinteiden kulun ennen vesistöjä.

Suojavyöhykkeet torjuvat rinnepellolla pintavalumia. MTT:n kokeissa suojavyöhykkeet ovat pienentäneet pintavalunnan tuomaa typpikuormaa 50 %, fosforia 30 % ja eroosion määrää 60 %. Karkea maa-aines ja siihen sitoutunut fosfori pysähtyvät tehokkaasti suojavyöhykkeeseen, mutta liuenneen fosforin pidättyminen on vähäistä.

Laskeutusaltaiden toiminta perustuu veden virtauksen hidastumiseen, jolloin veden mukana kulkeutuneet maahiukkaset voivat laskeutua altaan pohjalle. Altaaseen jäävien maahiukkasten mukana vedestä poistuu myös maahiukkasiin sitoutuneita ravinteita, erityisesti fosforia.

MTT:n kokeissa laskeutusaltaisiin on kertynyt vuoden aikana keskimäärin 200 kg kiintoainetta valuma-aluehehtaaria kohti. Kosteikko pidättää laskeutusaltaan tavoin veden mukana liikkuvaa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kosteikon kasvillisuus sitoo myös veteen liuennutta typpeä ja fosforia. Typpeä poistavat vedestä lisäksi mikrobit muuttamalla sitä kaasumaiseen muotoon.

Elonkierron alueelta löytyvät suojavyöhyke, kaksi kosteikkoaluetta, laskeutusallas sekä jyrkästi viettävässä piiriojassa uomaeroosiota pienentävät keinokosket.