![]() |
Ruokohelven viljely ja korjuu energian 2. korjattu painos Katri Pahkala, Mika Isolahti, Anneli Partala, Antti Suokannas,
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
ISBN 951-729-942-7 (Painettu) Ruokohelven viljely ja korjuu energian Katri Pahkala1), Mika Isolahti2), Anneli Partala3), Antti Suokannas4), Anna-Maija Kirkkari5), Mika Peltonen5), Mia Sahramaa1), Tuulikki Lindh6), Teuvo Paappanen6), Esa Kallio6) ja Martti Flyktman6) 1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen, katri.pahkala@mtt.fi, mia.sahramaa@mtt.fi 2) MTT, Alueellinen yksikkö, Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki, mika.isolahti@mtt.fi 3) Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, PL 310, 00023 Valtioneuvosto, anneli.partala@mmm.fi 4) MTT, Maatalousteknologian tutkimus, Vakolantie 55, 03400 Vihti, antti.suokannas@mtt.fi 5) Työtehoseura, Tutkimus- ja koulutuskeskus, Maatalousosasto, PL 13, 05201 Rajamäki, anna-maija.kirkkari@tts.fi, mika.peltonen@tts.fi 6) VTT Prosessit, PL 1603, 40101 Jyväskylä, etunimi.sukunimi@vtt.fi Tiivistelmä
Asiasanat: ruokohelpi, Phalaris arundinacea, viljely, siementuotanto, sadonkorjuu, lannoitus, lajikkeet, tuotantokustannukset Sisällysluettelo 1 Johdanto.............................................................................................. 5 2 Ruokohelven kasvutapa........................................................................ 5 3 Kasvupaikkavaatimukset...................................................................... 6 4 Ruokohelpi biomassakasvina................................................................. 7 5 Ruokohelpiviljelyksen perustaminen....................................................... 8 6 Kasvinsuojelu....................................................................................... 9 7 Lajikevalinta........................................................................................ 9 8 Ravinnetaseet...................................................................................... 10 9 Lannoitus............................................................................................. 11 9.1 Perustamisvuoden lannoitus......................................................... 11 9.2 Satovuosien lannoitus.................................................................. 12 9.3 Suopohjan kalkitus ja lannoitus..................................................... 13 10 Korjuu................................................................................................. 14 10.1 Paalaus...................................................................................... 15 10.2 Irtokorjuu silpuksi........................................................................ 16 10.3 Varastointi.................................................................................. 17 10.4 Korjuutappiot.............................................................................. 17 11 Sadon käyttö........................................................................................ 18 12 Siementuotanto.................................................................................... 19 13 Viljelyn lopettaminen............................................................................ 20 14 Ruokohelven viljelykustannukset............................................................ 21 15 Viljelyn ympäristövaikutukset................................................................ 23 16 Kirjallisuus........................................................................................... 23 17 Liitteet................................................................................................. 25 1 JohdantoRuokohelven (Phalaris arundinacea L.) biomassaviljelyä on kehitetty koko 1990-luvun ajan. Kehitystyössä on ollut mukana useita tutkimuslaitoksia (MTT, Työtehoseura, VTT, KCL), energiayrityksiä (Vapo, Pohjolan Voima Oy, Imatran Voima) ja paikallisia kehittämishankkeita (Myllylä & Myllylä 2000, Koskimies & Uola 2001, Aalto 2005). Ruokohelven viljelyä ja energiakäyttöä on kehitetty myös Ruotsissa (Burvall & Hedman 1994, Landström 2000). Ruokohelven viljelyohjeisto on laadittu vuonna 2001 päättyneen Biomassaprojektin tutkijoiden yhteistyönä. Korjattuun 2. painokseen on päivitetty viljelyohjeiston lisäksi kustannuslaskelmia ja tietoja viljelytuista vuoden 2004 tietojen perusteella seuraavasti: 1) viljely Katri Pahkala, Anneli Partala, Mia Sahramaa, Mika Isolahti 2) korjuu ja sadon käyttö Antti Suokannas, Tuulikki Lindh, Esa Kallio, Teuvo Paappanen, Martti Flyktman 3) talouslaskelmat Anna-Maija Kirkkari, Mika Peltonen, Mika Isolahti. Pääosa noin 4500 hehtaarilla (Tike 2004, http://matilda.mmm.fi) tuotetusta ruokohelvestä käytetään tällä hetkellä energian raaka-aineeksi. Korsibiomassa yhdessä turpeen tai hakkeen kanssa poltettuna on nykypäivän käyttömuoto. Ruokohelpi on todettu myös koivun veroiseksi lyhytkuituraaka-aineeksi paperin valmistuksessa (Paavilainen ym. 1996, 1999), mutta sitä ei ole otettu vielä teollisuuden käyttöön. 2 Ruokohelven kasvutapaRuokohelpi on monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa Suomessa luonnonvaraisena Lappiin saakka. Se muodostaa luonnossa tiheitä, pitkäikäisiä noin 1,5 - 2 metrin korkuisia kasvustoja. Ruokohelpikasvustoon kehittyy uusia versoja aina lokakuulle asti, eniten kuitenkin keväällä ja syksyllä. Versot jatkavat kasvuaan ja uusien lehtien muodostamista myöhään syksyyn saakka. Kukintoja (röyhyjä) alkaa kehittyä kasvustoon vasta kylvöä seuraavana vuonna, kun kasvin juuristo on riittävästi kehittynyt. Siemenet ovat pieniä (1000 siemenen paino on 0,9 - 1 g). Ne irtoavat helposti ja varisevat pian kypsymisen jälkeen kukinnon kärjestä alkaen. Loppukesästä röyhyllisten versojen solmuihin kehittyy haaroja, jotka säilyvät vihreinä talven tuloon saakka. Kun ruokohelpeä käytetään non-food tarkoituksiin, sen arvokkain osa on korsi (Kuva 1), joka sisältää vähemmän kivennäisaineita ja enemmän selluloosaa kuin lehdet. Ruokohelven juurakot sijaitsevat pääasiassa noin 2 - 8 cm syvyydessä maksimisyvyyden ollessa noin 15 cm. Juuret, jotka kasvavat juurakoista ulottuvat yli metrin syvyyteen. Uusia juurakoita muodostuu eniten kesäkuukausina, jolloin versojen muodostuminen on vähäistä. Kasvukauden päätteeksi ruokohelpi siirtää maanpäällisestä osasta ravinteita juurakkoonsa. Juurakoista ravinteet siirtyvät seuraavana keväänä uusien versojen käyttöön heti kasvun alettua. Koska maanpäällistä kasvustoa ei poisteta kasvukauden aikana, syntyy toimiva ravinnekiertosysteemi, joka mahdollistaa pitkäikäisen kasvuston olemassaolon. Kasvusto säilyy tällöin myös tiheänä. Ruokohelpi tarvitsee kaksi kesää juuristonsa ja täysimittaisen kasvuston kasvattamiseen, mikä vaikuttaa myös kasvin viljelyaikatauluun (Taulukko 1).
3 KasvupaikkavaatimuksetRuokohelven luontaisia kasvupaikkoja ovat meren, järvien ja jokien rannat, ojat ja tienpientareet. Rannoilla se kasvaa tavallisesti juuri tulvarajan yläpuolella, mutta joskus myös vedessä ja vesijättömaalla. Tällöin se näyttää kestävän hyvin jopa kuukauden vesipeiton. Kasvi sietää nuoruusvaiheesta selvittyään hyvin myös kuivuutta. Viljeltynä ruokohelpi soveltuu kaikille maalajeille, mutta suurimmat sadot saadaan multa- ja turvemailta. Myös suot, joilta turpeen nosto on lopetettu tai tuotantovaiheessa olevat turvesuot näyttävät viime vuosien kokemusten perusteella soveltuvan hyvin ruokohelven kasvatukseen. 4 Ruokohelpi biomassakasvinaRuokohelpi on osoittautunut satoisimmaksi energia- ja kuitukäyttöön kasvatetuista heinäkasveista. Ruokohelpi tuottaa hyvin satoa vähintään 10 - 12 vuotta, jos se korjataan keväällä kuloheinänä (Kuva 2). Ensimmäinen sato non-food tarkoituksiin voidaan korjata kahden vuoden kuluttua kylvöstä (Taulukko 1). Se on 20 - 40 % pienempi kuin seuraavien vuosien sato.
Toisesta satovuodesta lähtien ruokohelven biologinen kuiva-ainesato on keväällä korjattuna noin 6 - 8 tonnia hehtaarilta. Jos edellinen kesä on ollut kuiva, sato voi olla pienempi. Sadon laatuominaisuudet keväällä korjattaessa ovat energiakäytön kannalta hyvät, sillä korren osuus biomassasadosta on silloin suuri. Korren tuhkapitoisuus on pienempi ja kuitupitoisuus suurempi kuin lehtien, lehtituppien ja kukintojen. Korsien osuus biomassasta on 45 – 75 % riippuen kasvin kehitysvaiheesta (Kuva 1). Korsiosuus lisääntyy kasvuston iän myötä. Suurimmillaan (65 - 75 % kuiva-aineesta) se on 6. tai 7. satovuonna.
Taulukko 1. Ruokohelven viljely energiatuotantoa varten. Viljelytoimenpiteet ja niiden ajoittaminen.
5 Ruokohelpiviljelyksen perustaminenRuokohelpi tulisi kylvää Etelä-Suomessa viljan kylvön aikaan tai viimeistään kesäkuun viimeisellä viikolla, pohjoisempana vielä aikaisemmin, jotta kasvusto ehtii kehittyä riittävästi syksyyn mennessä. Ruokohelpi kylvetään vantaiden kautta 12,5 cm:n rivivälillä noin 1 - 2 cm:n syvyyteen. Turvemaat ja kevyet kivennäismaat kannattaa jyrätä ennen kylvöä ja kylvön jälkeen. Kylvömäärä hyväkuntoisella pellolla on vähintään 1000 kpl itäviä siemeniä/m2. Kylvön myöhästyessä ja uudismailla kylvömäärä on suurempi 1200 - 1500 itäviä siemeniä/m2. Käytännössä siemenmäärä on 11 - 16 kg/ha, jos siemenen itävyys on 90 % ja 1000 siemenen paino 1 g. Ruokohelven siementä on saatavissa useista siemenliikkeistä, joiden yhteystietoja on liitteessä 1. Ruokohelpi itää kosteissa oloissa kolmessa viikossa. Se on taimivaiheessa poudanarka, ja varsinkin savimaalla kasvustot ovat ensimmäisenä kesänä aukkoisia. Suojaviljan käyttö hidastaa kehitystä ja pienentää ensimmäistä satoa. Ruokohelven suorakylvö on onnistunut multavilla mailla. Viljan sängen äestys edellisenä syksynä on auttanut taimettumista. Ruokohelpeä ei saa niittää kylvövuonna, sillä kasvuston katkaiseminen syyskesällä hidastaa seuraavana vuonna kasvuston kehittymistä huomattavasti. Pellon pinnan muotoiluun ja kivien yms. poistamiseen ennen kylvöä on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ruokohelpi pyritään korjaamaan mahdollisimman lyhyeen sänkeen, ja pellon pinnan epätasaisuudet aiheuttavat vaihtelua leikkuukorkeuteen, mikä lisää korjuutappioita. Kivet, kannot yms. voivat aiheuttaa vaurioita korjuukoneisiin. Niiton yhteydessä kivistä lähtevät kipinät voivat pahimmassa tapauksessa sytyttää kuivan kasvuston tuleen. 6 KasvinsuojeluKasvinsuojelutoimenpiteet ruokohelven viljelyssä rajoittuvat rikkakasvitorjuntaan. Juolavehnän kemiallinen torjunta on tehtävä ehdottomasti kylvöä edeltävänä vuonna. Ruokohelven itäminen ja alkukehitys on hidasta, ja juolavehnä saattaa silloin helposti vallata viljelyksen. Ruokohelven taimettumisen jälkeen ilmaantuneet rikkakasvit torjutaan heinän siemenviljelyksille hyväksytyillä rikkakasvien torjunta-aineilla (esim. MCPA-valmisteet), kun ruokohelvessä on 2 - 4 lehteä. Seuraavina vuosina torjuntaa ei yleensä tarvita, sillä ruokohelpi kilpailee tehokkaasti rikkakasvien kanssa. Tuhohyönteisistä on ollut haittaa toistaiseksi vain siementuotannossa, jossa kaskaat ovat ajoittain tuhonneet kehittyviä siemeniä. Mainittavia kasvitauteja ei ole havaittu toistaiseksi. Keväthallat saattavat joskus vikuuttaa kasvamaan lähtenyttä ruokohelpeä hidastaen sen kehitystä. 7 LajikevalintaKaikki energia- ja kuitutarkoituksiin kokeillut ruokohelpilajikkeet on jalostettu rehukäyttöön. Nykyisin saatavissa olevat ulkomaiset rehulajikkeet menestyvät aina Oulun korkeudelle saakka. Keväällä korjattuna satoisimpia ovat olleet Vantage, Venture, Palaton, Lara ja Pohjois-Suomessa myös Barphal 050. Suurimmat keväällä kokeista korjatut kuiva-ainesadot olivat 11 - 14 t/ha vuodessa. Myös Chiefton lajike on osoittautunut talvenkestäväksi ja satoisaksi virallisissa lajikekokeissa. Kotimaista energia- ja kuitukäyttöön paremmin soveltuvaa lajiketta kehitetään parhaillaan Boreal Kasvinjalostus Oy:n toimesta. Ensimmäistä kotimaista non-food lajiketta odotetaan markkinoille vuoden 2010 tienoilla. 8 RavinnetaseetRavinnetaseselvitykset ovat olleet tukena ruokohelven lannoitussuositusten teossa. Ravinnetaseissa tarkastellaan lannoitteena annettujen ja sadon mukana poistuvien ravinteiden, kuten typen, fosforin ja kaliumin määriä. Ruokohelpi ottaa juuriensa kautta maasta kasvukauden aikana paljon ravinteita (Kuva 3, heinäkuu). Keväällä korjattu kuloheinäsato sisältää enää pienen osan tästä määrästä.
Monivuotisena kasvina ruokohelpi varautuu seuraavaa kasvukautta varten ja siirtää osan ravinteista syksyllä juurakkoon. Sekä maassa liukoisena olevat että lannoitteena annetut ravinteet ovat ruokohelven käytettävissä. Vaikka lannoitus yleensä lisää satoa, on huomattava osa kasvin sisältämistä ravinteista peräisin maan omista ravinnevaroista. Kokeissa on todettu, että sadon typpimäärästä vain noin 20 % on peräisin käytetystä lannoitteesta. Satotasoa säätelevät siksi pääasiassa maan omat ravinnevarat. 9 LannoitusRuokohelven viljelyä aloitettaessa selvitetään maan ravinnetila viljavuustutkimuksella. Lannoitussuunnitelman teossa otetaan huomioon maan viljavuusanalyysien lisäksi kulloinkin voimassa olevat ympäristötukiehdot ja käytetään tarvittaessa asiantuntijapalveluita. Taulukossa 2 ja 3 annetut lannoitussuositukset on tarkoitettu maille, joissa satotavoite on 6 - 8 t/ha. Osa väkilannoitteiden ravinteista voidaan korvata myös puun tuhkalla, mutta tällöin tuhkan ravinnekoostumus on oltava selvillä. Erityisesti raskasmetallien joutumista peltomaahan on varottava. Kuivike- ja lietelanta, turkiseläinten lanta sekä muut orgaaniset lannoitteet soveltunevat myös lannoitteiksi. Kokeissa niiden vaikutusta ei kuitenkaan ole testattu. Jos sadosta saatava hinta on alhainen, on sadonlisän oltava suhteellisen korkea, jotta lannoituskustannukset katetaan. Siksi varsinkin väkilannoitteiden käytössä maltti on valttia. 9.1 Perustamisvuoden lannoitusRuokohelven hitaan kasvuun lähdön johdosta kylvövuoden typpilannoitukseksi riittää 40-60 kg/ha (Taulukko 2). Koska perustamisvuonna lannoitteet voidaan sijoittaa maahan, on fosforin antaminen varastolannoitteena mahdollista (Taulukko 3). Kaliumlannoitus tehdään viljavuusluokituksen perusteella. Viljelylohko kannattaa perustamisvaiheessa myös kalkita, jos sitä ei ole tehty muutamaan vuoteen. Eloperäisiä lannoitteita, kuten kotieläinten lantoja voidaan käyttää ruokohelven viljelyssä. Niitä voidaan tarvittaessa helposti täydentää väkilannoitteilla. Lantoja on teknisesti helpointa käyttää ruokohelpiviljelmää perustettaessa, jolloin lannan sisältämät ravinteet saadaan mullattua maahan, ja niiden hyväksikäyttö on myös tehokkaampaa. Ruokohelpi kykenee hyödyntämään lannan ravinteita vielä seuraavinakin satovuosina. Varastolannoitusmahdollisuutta kannattaa hyödyntää etenkin fosforin osalta. Se sitoutuu maahan turvemaita lukuun ottamatta hyvin, jolloin se ei ole myöskään huuhtoutumiselle tai muille hävikeille alttiina. Ympäristötukiehtojen mukaan fosforilannoitus voidaan tasata neljän vuoden aikana.
Lannoitussuunnitelmaa varten teetetään käytettävästä karjanlannasta ravinneanalyysi, jota käytetään suunnittelun pohjana. Lannoituksen suunnittelemisessa on huomioitava ympäristötukiehtojen lisäksi myös kaikkea viljelyä koskeva EU:n nitraattidirektiivi, jonka mukaan karjanlannan mukana hehtaarille tullut kokonaistyppimäärä voi olla korkeintaan 170 kg vuodessa. Nitraattidirektiivin mukaan myös kaikesta käytetystä lannasta on tehtävä typpianalyysi.
Ruokohelpi ei perustamisvuonna vaadi voimakasta typpilannoitusta, joten kuivikelanta tai komposti on oivallinen perustamislannoite. Kuivikelannoissa on runsaasti fosforia, kohtalaisesti kaliumia ja melko vähän liukoista typpeä suhteessa kokonaistypen määrään. Fosforia pyritään antamaan kuivikelannoilla ja kompostilla mahdollisimman paljon varastoon, jolloin useina seuraavina satovuosina voidaan käyttää pelkkää typpilannoitetta, joka on väkilannoitteista selvästi halvin vaihtoehto. 9.2 Satovuosien lannoitusTyppilannoitusta lisätään perustamisvuoden määrästä eli kivennäismailla suositus on 80 - 90 kg/ha (Taulukko 2). Multamailla orgaanisesta aineksesta vapautuu kasvukaudella runsaasti typpeä, joten noin 60 kg/ha on riittävä määrä. Fosforin osalta tyydyttävässä viljavuusluokassa 10 kg/ha ja kaliumin osalta 30 kg/ha ovat suositeltavia määriä (Taulukko 3). Lannoituksen voi jättää joinakin vuosina kokonaan tekemättä, mutta silloin on syytä lisätä lannoitusta muina vuosina. Hyvässä kasvukunnossa olevan nurmen satomäärä ei lannoituksen puuttumisen vuoksi välttämättä laske, koska ruokohelpi voi siirtää juurakkonsa avulla osan edellisen vuoden ravinteista seuraavan vuoden kasvuun. Rehevissä kasvustoissa kannattaa käyttää pienempiä typpilannoitusmääriä, sillä lakoontuminen pienentää satotasoa liian rehevissä kasvustoissa. Lietelantoja voidaan käyttää ruokohelven lannoitukseen sekä viljelmän perustamisen yhteydessä että satovuosina. Virtsassa liukoisen typen osuus kokonaistyppimäärästä on suurin ja vastaavasti fosforipitoisuus on matala muihin lantalajeihin verrattuna. Kaliumia on varsinkin naudan virtsassa runsaasti. Virtsoja ei juurikaan kannata käyttää monivuotisen kasvuston perustamisen yhteydessä, mutta satovuosina ne ovat erinomaisia lannoitteita. Käytettäessä virtsaa tai lietelantaa satovuosina ruokohelven lannoitukseen paras levitysväline on letkulevittimellä varustettu lietevaunu, jolla levitystasaisuus on parempi kuin hajotinlevyllä. Maan pintaan sängen tai lyhyen kasvuston sisään johdetusta virtsasta tai lietelannasta tapahtuva typen kaasumainen hävikki jää myös selvästi vähäisemmäksi kuin hajotinlevyä käytettäessä. Kuivikelantojen ja kompostien lannoitusvaikutus satovuosina ruokohelpikasvuston pintaan levitettynä on verrattain heikko. Ravinteet ovat pintalevityksessä myös alttiina huuhtoutumiselle.
Taulukko 2. Ruokohelven typpilannoitus (kg/ha) kylvö- ja satovuosina eri maalajeilla.
Taulukko 3. Fosfori- ja kaliumlannoitus (kg/ha) eri viljavuusluokissa kylvö- ja satovuosina.
9.3 Suopohjan kalkitus ja lannoitusTurvetuotannosta poistuneet suopohjat ovat hyvin happamia ja ravinneköyhiä kasvualustoja, joten niiden lannoitus ja kalkitus on välttämätöntä. Nurmikasvien viljelyssä sietorajana happamuudelle pidetään pH-arvoa 5,4, mutta ruokohelpi muiden viljelykasvien tavoin hyötyy korkeammasta pH:sta. Ruokohelven viljelyn kannalta olisi eduksi, jos turpeenoton jäljiltä turvetta jäisi ainakin 10 - 20 cm:n kerros viljelyalustaksi. Kalkitukseen voidaan käyttää perinteisten kalkkikivijauheiden lisäksi myös terästeollisuudessa syntyviä kuonia ja puun tuhkaa. Puun tuhka on osoittautunut tehokkaaksi kalkitusaineeksi. Sen sisältämillä ravinteilla, lähinnä fosforilla ja kaliumilla, voidaan osittain korvata muuta lannoitusta näiden ravinteiden osalta. Varastolannoitusta ei fosforin ja kaliumin osalta kannata tehdä turvemaiden heikon ravinteiden pidätyskyvyn vuoksi. Perustamisvaiheessa fosforin käyttömääräksi riittää 50 kg/ha ja satovuosina 30 kg/ha. Myöhemmin voidaan fosforilannoituksen vuotuista määrää edelleen laskea. Kaliumlannoitus kannattaa tehdä vuosittain. Kaliumin vuotuiseksi käyttömääräksi satovuosina riittää 60 kg/ha. Typpeä ei kannata käyttää yli 60 kg/ha vuodessa, koska turpeen orgaanisesta aineksesta vapautuu kasvukauden aikana typpeä. 10 KorjuuRuokohelven korjuu on parasta aloittaa aikaisin keväällä heti, kun pelto kantaa koneita. Tällöin saadaan eniten satoa, jonka kuiva-ainepitoisuus on jopa 90 %. Jos korjuu myöhästyy 2 - 3 viikkoa, sato pienenee. Kun vihreiden versojen pituus on yli 20 cm, ja ne ovat selvästi pitempiä kuin korjattava kasvusto, sadon kosteus lisääntyy ja kuivaus on tarpeen. Ruokohelpeä on korjattu turvemailla hyvällä menestyksellä myös maan ollessa roudassa. Kasvuston pitää tällöin olla kuitenkin kuivaa ja lumetonta. Korjaamalla ruokohelpi matalaan sänkeen saadaan suurin sato (Kuva 4). Leikkuukorkeuden nostaminen 5 cm:stä 10 cm:iin aiheutti noin 25 %:n sadon menetyksen. Ruokohelpi voidaan korjata paalaamalla pyörö- tai suurkanttipaalainta käyttäen tai irtokorjuuna tarkkuussilppuria käyttäen. Korjuun työvaiheina ovat kasvuston niitto, paalaaminen tai silppuaminen perävaunuun ja kuljetus lohkokohtaiseen varastoon tai suurempaan keskusvarastoon. 10.1 PaalausRuokohelven paalauskorjuun vaiheita ovat kasvuston niitto, paalaus, paalien kuljetus aumalle erillisellä traktorilla, kuormaajalla tai traktori-perävaunu -yhdistelmällä. Ruokohelpi paalataan joko pyöröpaalainta tai suurkanttipaalainta käyttäen. Uusissa paalaimissa on mahdollista käyttää silppuavia vastateriä. Korjuukokeissa vastaterät lisäsivät kuitenkin merkittävästi korjuutappioita, ja samalla paalin tiheys ei kasvanut kuten olisi olettanut. Tulokset olivat parempia paalattaessa ilman vastateriä. Suomessa pyöröpaalaimia on käytössä paljon. Se on urakoitsijoiden suosima karkearehun korjuukone. Muuttuvakammioista pyöröpaalainta käytettäessä paalien tiheys on ollut suurempi ja korjuutappiot hieman pienempiä kuin kiinteäkammioisella paalaimella.
Suurkanttipaalaimia on maassamme vähän, mutta niiden käyttö tulee yleistymään. Suurkanttipaalaimen paali on suorakaiteen muotoinen; sen leveys ja korkeus riippuvat paalainmerkistä ja –mallista. Paali on yleensä säädettävissä noin 1,2 - 2,5 metrin pituiseksi. Kanttipaalien tiheys on huomattavasti pyöröpaaleja suurempi, ja paalit ovat kuljetuksessa tilankäytön kannalta hyvänmallisia. Suurkanttipaalain on raskas ja kallis, ja paalaimen kustannusten kuolettaminen edellyttääkin sen käyttöä urakointiin. Paalien sidontaan käytettävän narun materiaali (muovi/sisal) riippuu polttolaitoksesta, ja se mainitaan yleensä viljelijän ja polttolaitoksen välisessä viljelysopimuksessa.
Pyöröpaalien ja suurkanttipaalien käsittelyyn käytetään normaaleja maataloudessa paalien käsittelyyn tarkoitettuja laitteita kuten paalipiikkejä ja -kouria sekä etukuormaajalla varustettua traktoria. Paalipiikit ja -kourat voidaan kytkeä myös kurottajaan. Pyörö- ja suurkanttipaalien kuormaukseen, kuljetukseen ja tyhjennykseen on myös suunniteltu ja valmistettu erityisiä paalivaunuja. Urakointimaisessa toiminnassa ja pitkillä kuljetusmatkoilla paalivaunun käyttö on järkevää, kun kuormakokoja voidaan lisätä merkittävästi metsäperävaunuun verrattuna, ja paalit voidaan tarvittaessa kuljettaa viljelmäkohtaista suurempiin keskusvarastoihin. 10.2 Irtokorjuu silpuksiKun ruokohelpi korjataan irtokorjuumenetelmällä suoraan silpuksi, saadaan valmista polttoainetta seostettavaksi pääpolttoaineisiin, kuten turpeeseen ja hakkeeseen. Kun silppuaminen on tehty jo korjuun yhteydessä, voidaan seostaminen muihin polttoaineisiin tehdä periaatteessa missä tahansa varastointi-toimitus -ketjun vaiheessa tai vasta käyttölaitoksella. Irtokorjuun työvaiheita ovat kasvuston niitto, silppuaminen perävaunuun (Kuva 5) ja kuljetus aumavarastoon silppuri-perävaunuyksiköllä. Silppuaminen karholta voidaan tehdä tarkkuussilppurilla, jolla saadaan riittävän lyhyttä silppua seospolttoainekäyttöön. Työvaihetta voidaan tehostaa suorittamalla silppuaminen yhdistelmäkarholta. Niittokarhoja yhdistetään joko leveällä karhottimella tai joskus kytkemällä silppuamis-lähikuljetusyksikön vetotraktoriin etukarhotin, joka yhdistää kaksi niittokarhoa.
Karhottaminen voi aiheuttaa korjuutappioita, joten sitä tulisi tehdä vain järeitä tarkkuussilppureita käytettäessä, jos täyden silppuamiskapasiteetin käyttö nostaa ajonopeuksia liian korkeiksi. Kahden perävaunun käyttö lisää tuotannon kapasiteettia ja on kannattavaa varsinkin urakointimaisessa toiminnassa, jos ajomatkat ovat pitkiä. Korjuutappioiden pienentämiseksi tulisi perävaunun laidat tiivistää, jotta helpeä ei tipu laitojen välistä.
Kuva 5. Ruokohelven korjuuta toukokuussa 1997 tarkkuussilppurilla etukarhottimen tekemältä yhdistelmäkarholta. Korjuualue on turvetuotannosta pois jääneellä alueella Vapo Oy:n Hirvinevalla (Lindh ym. 2001). (Kuva: VTT Energia) 10.3 VarastointiRuokohelpipaalien käsittely pitää varastoitaessa olla rationaalista, yksinkertaista ja tehokasta, sillä kevät on tiloilla muutenkin kiireistä aikaa. Koska paalien tilantarve on suuri, paalit kannattaa varastoida ulkoaumaan. Pyöröpaalien tilavarastointi onnistuu peitetyssä pilariaumassa tai vaakasuuntaan ladotuissa peitetyissä kasoissa, jotka eristetään maasta esim. trukkilavoilla. Mikäli tilalla on ylimääräistä katettua varastotilaa, kannattaa se luonnollisesti hyödyntää. Kanttipaalit varastoidaan suorakaiteen mallisiin peitettyihin kasoihin. Irtokorjattu ruokohelpisilppu varastoidaan korjuualueen läheisyyteen aumoihin, jotka tiivistetään ja peitetään säilörehuauman tavoin. 10.4 KorjuutappiotRuokohelven korjuutappiot vaihtelivat kevätkorjuukokeissa 20 - 30 %:iin kuiva-ainesadosta, kun sato niitettiin niittomurskaimella ja korjattiin pyöröpaalaimella. Niittomurskaimen leikkuukorkeuden ja murskainosan oikeilla säädöillä pystytään vähentämään merkittävästi niitosta aiheutuvia korjuutappioita. Vertailuna olleen irtokorjuumenetelmän kuiva-ainetappiot olivat selvästi pienempiä kuin paalausmenetelmien. Lautasniittokone aiheuttaa vähemmän korjuutappioita kuin niittomurskain, jos ei ole tarvetta kaventaa karhoa korjuukoneeseen sopivaksi. Niittomurskaimen säätämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota korjuutappioiden pitämiseksi kohtuullisina. Niittomurskaimen murskainosan kierrosluku tulisi säätää mahdollisimman pieneksi (Myllylä & Myllylä 2000). Kierrosluku säädetään murskaimen voimansiirron välityksiä muuttamalla konemallista riippuen joko hihnapyörien järjestystä tai hammasrattaita muuttaen. Murskain tulisi säätää mahdollisimman väljäksi. Niittomurskaimen vastapelti tai vastakampa pitää ottaa pois tai säätää niin, että murskausteho on mahdollisimman pieni. Terän kohtauskulma maahan nähden säädetään jyrkemmäksi, ei kuitenkaan koneen rikkoontumisen kustannuksella. Jos mahdollista käytetään terälappuja, jotka aiheuttavat ylöspäin suuntautuvan ilmavirran, esimerkiksi kierreterä (Myllylä & Myllylä 2000). Korjuutappioita voidaan pienentää myös niittämällä vastalakoon, mikäli työn tuottavuus ei siitä liiaksi kärsi. Vastalakoon niitto jättää lyhyemmän sängen kuin myötälakoon niittoon. Pyöröpaalien sidonnassa verkon käyttö vähentää sidontavaiheen korjuutappioita. Tappioita voidaan myös vähentää paalaimen oikeilla säädöillä ja kohtuullisella ajonopeudella. Silppuavien vastaterien käyttäminen on lisännyt korjuutappioita jopa 25 %. Tavoitteena pidetään alle 15 %:n kuiva-ainetappioita sadosta. Satotappioita syntyy joka tapauksessa aina jonkin verran, jos heinän kosteus on vain 10 %. 11 Sadon käyttöKeväällä korjatun ruokohelven polttoaineominaisuudet ovat paremmat kuin syyskorjatun, joka soveltuu huonosti energiakäyttöön osaksi kosteuden ja osaksi haitallisten alkuaineiden vuoksi. Nykyiset kattilat on mitoitettu polttoaineille, joiden kosteus on vähintään 40-50 %. Kevätkorjattu ruokohelpi soveltuu nykyisissä laitoksissa seospolttoon silloin, kun kattilaa ei kuormiteta täydellä teholla. Ruokohelpisilpun pitää olla tasalaatuista ja pituudeltaan alle 4 cm. Yksinään käytettynä ruokohelpi, jonka kosteus on tyypillisesti noin 10-20 %, palaa nopeasti kehittäen korkean lämpötilan. Lisäksi muihin kiinteisiin polttoaineisiin verrattuna helpisilppu on hyvin kevyttä; kuutiometri silppua painaa vain 60-70 kg. Poikkeavien ominaisuuksiensa takia ruokohelpi on sekoitettava pääpolttoaineeseen huolella, koska seoksen tasaisuus vaikuttaa olennaisesti polttoaineen käytettävyyteen. Ruokohelven osuus polttoaineseoksen energiasisällöstä voi olla noin 10 %:ia. Mahdolliseen ruokohelven energiaosuuteen vaikuttaa olennaisesti laitoksen polttoaineen varasto- ja käsittelyjärjestelmän laiteratkaisut. Ruokohelpipolttoainetta voidaan jalostaa pelleteiksi, briketeiksi, ja sen polttoa on kokeiltu myös jauhemaisena (Olsson 1996, Burvall 1997). Raaka-aineen on tällöin oltava erittäin kuivaa ja silpun lyhyttä. Keväällä korjattu ruokohelpi soveltuu myös hienopaperin lyhytkuituiseksi raaka-aineeksi samaan tapaan kuin koivu. 12 SiementuotantoRuokohelven siementuotanto on osoittautunut melko ongelmalliseksi. Siemenet (Kuva 6) tuleentuvat röyhyssä epätasaisesti ja tuleennuttuaan varisevat helposti. Tuleentumisen epätasaisuus vaikeuttaa oikean korjuuajankohdan määrittämistä, ja siemensato jää usein pieneksi ja siemenen itävyys heikoksi. Ruokohelven Palaton -lajikkeen keskimääräinen siemensato (kokeissa 86 - 304 kg/ha) on parhaimpinakin satovuosina pienempi kuin muilla pienisiemenisillä nurmikasveilla Suomessa. Palatonin siementuotanto-ominaisuuksien vaihtelu on suurta vuodesta ja korjuuajasta riippuen. Siemensato, tuhannen siemenen paino ja itävyys ovat korkeimmat ensimmäisenä ja toisena satovuonna. Palatonin optimaalinen korjuuajankohta on tällöin 15 päivää kukinnan päättymisestä. Siemensadon puinti ensimmäisenä vuonna perustamisen jälkeen vähentää siemensadon määrää seuraavana vuonna. Siemensadon määrä saattaa myös nopeasti laskea kolmantena ja neljäntenä satovuonna. Sertifioidun siemenen tuotannossa ruokohelven itävyyden tulisi olla vähintään 75 % ja puhtauden 96 %. Optimaalinen korjuuajankohta on siten kompromissi siemensadon, siementen varisemisen, tuhannen siemenen painon ja itävyyden välillä. Ruokohelven siementuotanto on Suomessa mahdollista, mutta siementuotannon tekniikasta (siemenviljelyksen perustaminen, korjuu ja käsittely, talvehtiminen, satovuosien lukumäärä) tarvitaan lisää tietoa.
Kuva 6. Ruokohelven siemen on pientä ja varisee herkästi. (Kuva: Magnus Scharmanoff/MTT:n arkisto) 13 Viljelyn lopettaminenRuokohelpikasvusto voidaan hävittää kemiallisesti tai mekaanisesti. Jos kasvusto halutaan hävittää kemiallisesti, kasvusto korjataan kesällä käyttötarkoituksesta riippuen ennen tähkälle tuloa tai täysimittaisena heinäkuussa. Kun odelma on 30-60 cm pitkää, se ruiskutetaan glyfosaatilla, jonka käyttömäärä ja tapa on sama kuin juolavehnän torjunnassa. Kasvusto kynnetään myöhään syksyllä. Kevätkylvöisen kasvin esim. kauran tai ohran viljely ja hyvin onnistunut syyskyntö vähintään kahtena vuonna ruokohelven viljelyn lopettamisen jälkeen varmistavat, että ruokohelpi ei jää rikkakasviksi pelloille. Pellavaa ei suositella lohkolle seuraavana vuonna (Kuva 7). Myöskään syysvilja ei kilpaile kyllin tehokkaasti ruokohelven kanssa. Ruokohelpi voidaan hävittää myös mekaanisesti ilman torjunta-aineita, mutta silloin sen häviäminen on hitaampaa. Ruokohelpi korjataan myöhään syksyllä ja alue kynnetään. Kolmena seuraavana vuonna viljellään yksivuotisia kasveja, ja alue kynnetään vuosittain syksyllä. Avokesannointi ja kevytmuokkaus eivät ole tehokkaita keinoja ruokohelven hävittämiseen. Ruokohelven siemenet säilyvät maassa itämiskykyisinä ainakin 3 vuotta. Siemenistä viljakasvustoon kehittyvät taimet ovat kuitenkin hentoja ja tuhoutuvat syyskynnössä. Kuva 7. Ruokohelven jälkeen pellava ei ole riittävän kilpailukykyinen kasvi. (Kuva: Katri Pahkala) 14 Ruokohelven viljelykustannuksetRuokohelven pitkä, jopa yli kymmenen vuotta kestävä kasvuston kierto ja maltillinen lannoitus, pitävät ruokohelven muuttuvat viljelykustannukset kohtuullisina. Eniten kustannuksia aiheutuu korjuusta. Konekustannukset ovatkin lähes 25 prosenttia ruokohelven viljelyn kokonaiskustannuksista. Ruokohelpikasvusto korjataan non-food tarkoituksiin keväällä, jolloin ei tarvita kuivatusta. Kevätkorjuussa ruokohelpi paalataan tai korjataan irtosilppuna. Normaalilla paalausketjulla (niittomurskain 3,2 m, pyöröpaalain, etukuormain ja paalipiikit), jolla vuosittaista käyttöä on kohtuullisesti (esim. paalaajalla yli 200 h/vuosi) korjuukustannus on n. 110 €/ha. Irtokorjuussa korjuukustannukset vaihtelevat 84 – 100 €/ha riippuen koneketjusta. Ruokohelven viljelyn vaatima työmäärä hehtaaria kohden (5,19 h/ha) on reilusti alle puolet viljan vaatimasta työmäärästä. Liitteissä 2 – 4 on esitetty Työtehoseuran ja MTT:n laatimat ruokohelven tuotantokustannuslaskelmat sekä paalikorjuussa että irtokorjuuta käytettäessä. Ruokohelpi pärjää hyvin kannattavuusvertailussa rehuohran viljelyn kanssa. Liitteissä 2 ja 3 esitetyssä kannattavuuslaskelmassa ruokohelven hintana on käytetty ns. pellonreunahintaa pyöröpaaleihin korjatulle sadolle. Pellonreunahinnalla tarkoitetaan viljelijän saamaa hintaa ilman kuljetus- ja silputuskustannuksia. Laskelmassa ruokohelven hinnassa on myös mukana CO2-päästökauppalisä. Vuoden 2006 kustannusvertailussa on näkyvissä myös mahdollinen sähköntuotannon tuesta ruokohelvelle tuleva lisähinta. Ruokohelven lopullinen tuottajahinta vaihtelee huomattavasti. Viljelijän saamaan hintaan vaikuttaa eniten kuljetusetäisyys loppukäyttöpaikkaan, pitkän kuljetusmatkan aiheuttamat kulut alentavat hintaa. Voimalaitosten välillä on myös eroja valmiudessa käsitellä paalattua ruokohelpeä. Mikäli laitoksella pystytään toteuttamaan ruokohelven silppuaminen polttoa varten pienin kustannuksin, myös viljelijälle maksettava hinta on korkeampi. Ruokohelven laadulla on myös merkitystä, parhaimman hinnan saamiseksi korjatun sadon kosteuden pitäisi olla alle 17 %. Myös paalien koko ja mahdollisesti myös tyyppi (pyöröpaali/suurkanttipaali) vaikuttavat hintaan polttolaitoksesta ja ostajasta riippuen. Lyhyemmillä kuljetusetäisyyksillä on ruokohelven kuljettaminen myös silppuna mahdollista. Tällöin ruokohelvestä saatava hinta on korkeampi kuin paalattuna toimitetusta. Silppu on hienojakoista, mutta toisaalta irtosilpun aumaaminen on tehtävä huolella. Silputusta ruokohelvestä polttolaitokselta saatava hinta on lähellä turpeen hintaa. Turpeen hinta sähköntuotannossa on tällä hetkellä 8,5 €/MWh. Kun ruokohelven energiasisältö on 4,5 MWh/t, ruokohelven hinnaksi muodostuu 38 €/t (3,8 snt/kg kuiva-ainetta) polttolaitoksella. Keskimääräisen puupolttoaineen hinta vaihtelee välillä 4 - 10 € /MWh, joten puuhun verrattaessa ruokohelven hinnaksi tulisi 18 - 45 €/t (1,8 – 4,5 snt/kg kuiva-ainetta). Irtokorjuun tai paalauksen valinnalle ei ole yksikäsitteistä vastausta, koska toiminta pienien volyymien vuoksi on vielä vakiintumatonta. Irtosilppukin joudutaan sekoittamaan polttoaineeseen huolellisesti ja paalien murskaukseen ei ole löydetty täysin teknisesti ja taloudellisesti toimivaa ratkaisua. Mikäli silppu voidaan sekoittaa esim. turpeeseen, on silpun kuljetus kannattavaa pidemmilläkin matkoilla. Tuet huomioon ottaen ruokohelven viljely on kannattavampaa kuin rehuohran viljely (Liite 3 ja 5). Lisäksi ruokohelven viljelyssä säästetään työaikaa. Ruokohelven monivuotisuudesta johtuen työajan säästöllä on merkittävä vaikutus kannattavuuteen.
15 Viljelyn ympäristövaikutuksetHuuhtoutuvien ravinteiden määrä on tärkeä viljelyn ympäristövaikutusten mittari. Ruokohelven viljelyn ympäristö-vaikutusten merkitys korostuu, jos ruokohelven viljelyala laajenee huomattavasti. Biomassaviljelyssä ruokohelven korjuuajankohta (kevät) ja pitkä kasvipeitteisyysaika (10 - 12 vuotta) edistävät tehokkaan ravinteiden kierrätyksen kasvin ja maan välillä. Toisaalta kyntämätön, juuriston valtaama maa suojaa ja kuohkeuttaa pintamaata. Nämä tekijät yhdessä alhaisen lannoitustarpeen kanssa pienentävät ravinteiden huuhtoutumisriskiä ruokohelpinurmelta. Ruokohelpinurmen ravinnehuuhtoutumista on verrattu rehunurmen ravinnehuuhtoumien määrään. Nelivuotisessa kokeessa vuotuinen typpilannoitus ruokohelvelle oli 64 kg/ha ja 160 kg/ha rehunurmelle. Ruokohelpinurmi torjui tehokkaasti typen huuhtoutumista koekentän saraturvemaasta. Huuhtoutumiskenttäkokeen tulosten perusteella voidaan arvioida, että kymmenessä vuodessa liukoista typpeä huuhtoutuu 40 % vähemmän ja liukoista fosforia noin 20 % vähemmän kuin suositusten mukaisesti lannoitetusta rehunurmesta (Partala & Turtola 2000). 16 KirjallisuusAalto, M. 2005. Ruokohelvestä energiaa. MTT:n tutkimustietokanta Tuike. http://www.mtt.fi/tutkimus/projektit/projektit.html Burvall, J. 1997. Rörflen som bränsleråvara. Fakta Teknik. Nr 1 1997. SLU Publikationstjänst. 4 s. Burvall, J. & Hedman, B. 1994. Bränslekaraktärisering av rörflen – resultat från första och andra års vallar. Röbäcksdalen meddelar. SLU Rapport 5:1994. 27 s. Koskimies, H & Uola, J. 2001. Esiselvitys. Ruokohelven viljely energiaksi Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskus. 12 s. + 3 liitettä. Landström, S. 2000. Slutrapport för P10976-2. Säkerställande av pågående rörflen försök. SLU. Institutionen för norrländsk jordbruksvetenskap. 9 s. Lindh, T., Sahramaa, M., Hakkarainen, J., Mikkonen, T. & Selin, P. 2001. Peltobiomassojen tuotanto ja käyttö seospolttoaineeksi. Bioenergia Suomessa Finbio 1991 – 2001. Julkaisu 21. Jyväskylä: Finbio. s. 173 – 181. Myllylä, K. & Myllylä, M. 2000. Peltosellutehtaan raaka-ainehuolto. Ruokohelpi-hankkeen loppuraportti. Oulu: EMOTR. Peltosellu Oy. 76 s. Olsson, R. 1996. Rörflen som energigröda. Ruokohelpi ja pelletit energian tuotannossa. ALTENER- seminaari, Korsholm skolor, Vaasa, 26.7.1996. 4 s. Paavilainen, L., Tulppala, J., Finell, M. & Rehnberg, O.1999. Reed canary grass pulp produced on mill scale. Proceedings of TAPPI Pulping Conference 1999. Orlando, FL, USA. Vol. 1. s. 335-341. Paavilainen, L., Tulppala, J., Varhimo, A., Ranua, M. & Pere, J. 1996. Agrokuidun tuotanto ja käyttö Suomessa. Tutkimuksen loppuraportti, IV osa. Ruokohelpisulfaattimassa hienopaperin raaka-aineena. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 6. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 57 s. Partala, A. & Turtola, E. 2000. Biomassanurmi estää tehokkaasti typen huuhtoutumista. Koetoiminta ja käytäntö 57, 6 (24.10.2000): 6.
17 LiitteetLiite1 Taulukko 1. Ruokohelven siementä toimittavat siemenliikkeet
Agrimarket-ketjun myymälät
Naturcom Oy Koskenkankaantie 325 92400 RUUKKI Puhelin 08 - 2707200 Telefax 08 - 2707211 Sähköposti: naturcom@naturcom.fi
Peltosellu Oy Kirkkokatu 2 A 29 90100 Oulu Puhelin 08 – 373281
Tilasiemen Oy Jokelantie 346 05430 Nuppulinna Puhelin 09 - 281 577 Telefax 09 - 279 3445 Sähköposti: Tilasiemen@Tilasiemen.fi
Suorat yhteydet lajikkeiden ylläpitäjiin/toimittajiin ulkomailla:
Palaton: Peterson Seed Co. Inc. Box 346, Savage Minnesota 55378, USA
Vantage, Venture: Iowa Agricultural Experiment Station Ames Iowa 50011, USA
Lara: Löken Agricultural Research Station 2942 Volbu, Norge
Rival: University of Manitoba, Plant Science Department, Winnipeg MB, Manitoba, R3T 2N2, Canada
Liite 2 Taulukko 1. Keväällä karjatilatason pyöröpaalaimella korjatun ruokohelven tuotantokustannuslaskelma. (Työtehoseura)
· hinnat ovat arvonlisäverottomia · satotasoksi on oletettu 6000 kg ka
Liite 3 Taulukko 1. Ruokohelven ja rehuohran viljelyn kannattavuusvertailu vuonna 2004 ja 2006 C2-tukialueella. Ruokohelven ja rehuviljan viljelyn kannattavuus vuonna 2004
Ruokohelven ja rehuviljan viljelyn kannattavuus vuonna 2006
# Rehuviljan katelaskelman tiedot, Ari Enroth, ProAgria Maaseutukeskusten liitto. * Muuttuvat kustannukset sisältävät mm. lannoitteet, muut tarvikkeet, ruokohelven niiton ja paalauksen sekä paalien siirron urakoitsijan tekemänä (viljelijätason koneistuksella). ** Paalien hinta pellonreunassa, enintään 60 km etäisyydellä voimalaitoksesta, sisältäen CO2-lisän tammikuun 2005 päästökauppahinnalla 7 euroa CO2 -päästötonnia kohti. *** Mikäli ruokohelvellä tuotettu sähkö saa sähköntuotannontuen metsähakkeen mukaan, tuotetun sähkön osuudeksi oletettu 40 % lämpöarvosta. ¤ Viljelymaan pääomakustannuksessa mukana myös salaojituksen kustannus. Liite 4 (1/2) Taulukko 1. Tuotantokustannuslaskelmissa käytetyt koneet, niiden työnmenekit ja niillä tehtävän työn hinnoittelu.
Liite 4 (2/2) Taulukko 1. Tuotantokustannuslaskelmissa käytetyt koneet, niiden työnmenekit ja niillä tehtävän työn hinnoittelu.
Liite 5 Taulukko 1. Ruokohelven tuet EUR/ha non-food -kesannolla vuonna 2004. CAP-kesanto vapaaehtoinen.
Taulukko 2. Ruokohelven tuet EUR/ha kesannon ulkopuolella vuonna 2004. Tukikäyttö M (muu käyttö).
* Koskee vapaaehtoista CAP-kesantoa, velvoitekesannolle ei makseta energiakasvien tukea ** Ympäristötuessa mukana perustoimenpiteet ja yksi lisätoimenpide *** Jos energiakasvien tuelle varattu EU:n enimmäisala 1 500 000 ha ylittyy, tukea leikataan
Alustava arvio tukitasoista vuonna 2006 Taulukko 3. Ruokohelven tuet EUR/ha energiakasvituotannossa vuonna 2006. Tukikäyttö M.
Maa- ja elintarviketalous –sarjan kasvintuotantoteemassa ilmestyneitä julkaisuja
2005
1 Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. 2. korjattu painos. Pahkala, K. ym. 31 s. Hinta 15 euroa.
2004
64 Päällekkäisviljely. Lupauksia ja pettymyksiä. Känkänen, H. ym. 37 s. (Verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met64.pdf) 61 European bird-cherry (Prunus padus Linnaeus) - a biodiverse wild plant for horticulture. Uusitalo, M. 82 s. Hinta 20 euroa.
52 Kasvuvoimaa luomuohralle. Väisänen, J. ym. 89 s. Hinta 20 euroa.
49 Vaihtoehtoja ravinnetalouden ja kasvintuhoojien hallintaan laajamittaisessa luomuvihannesviljelyssä. Kallela, M. ym. 62 s. Hinta 20 euroa.
48 Rukiin jalostuksen ja viljelyn tehostaminen pohjoisilla viljelyalueilla. Hovinen, S. ym. (toim.) 199 s. Hinta 25 euroa.
46 Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla. Viljely, teknologia ja talous. Suojala, T. ym. 134 s. Hinta 25 euroa.
42 Kiinalaisten ja uhanalaisten rohdoskasvien viljelymahdollisuudet Suomessa. Jokela, K & Galambosi, B. 31 s. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met42.pdf).
41 Perunantyvi- ja märkämädän epidemiologia, diagnostiikka ja hallintakeinot. Hannukkala, A. & Segerstedt, M. (toim.). 58 s. Hinta 20 euroa.
Julkaisuviitteet löytyvät sarjojen internetsivuilta www.mtt.fi/julkaisut/sarjathaku.html.
|